Mitä on uusi media?
Olen opiskellut uutta mediaa vaihtelevalla menestyksellä kohta neljä vuotta törmäämättä tarkkaan ja selvärajaiseen uuden median määritelmään. Käsitteellä viitataan milloin mihinkin – uuteen kommunikaatioteknologiaan, kuten internetiin, videopeleihin ja multimedia-CD-ROM-levyihin (…kuka muistaa vielä romppuvillityksen 
). Teoksessa Uusmediatieteen perusteet (2000) Ylä-Kotola ja Arai rakentavat uuden median määritelmän, joka perustuu piirrepohjaiseen luokitteluun. Ylä-Kotola&Arain mukaan uutta mediaa määrittävät erityispiirteet voidaan ryhmitellä neljään osittain päällekkäiseen vaiheeseen, joita ovat
- Verkottuvan, integroituva ja moninaistuvan mcdian vaihe
- Interaktiiivisuuden ja hypertekstuaalisuuden utopiat
- Siirtymä audiovisuaalisesta sensomotoriseen mediakulttuuriin
- Mediateknologian sulautuminen ruumiiseen
Teoksessaan Ylä-Kotola ja Arai purkavat auki jokaisen vaiheen selittäen eri vaiheiden mediateknologioiden toimintaa välillä pistäytyen (media)filosofian hämärässä maailmassa. Heidän määritelmänsä – kaikista ansioistaan huolimatta – on kuitenkin kovin samanlainen kuin esimerkiksi Wikipedian sivuilta löytyvä uuden median määritelmä. . Uusi media määrittyy erilaisten viestintäteknologisten välineiden kautta, olkoonkin tämä väline Internet nykyisessä muodossaan tai Ylä-Kotolan ja monien muiden utoopikkojen näkemä suoraan ihmisen aistifysiologiaan vaikuttava ”jokin”.
Voisiko uuden median määritellä jollain muulla tavalla? Muistin törmänneeni aikoinani totutusta poikkeavaan media-käsitteen määritelmään ja onnekseni löysin suosikeistani tämän verkon helmeen. Vin Crosbien määritelmä vuodelta 1998 on piristävän erilainen. Hän ensinnäkin kiistää, että lehdet, televisio tai Internet olisivat medioita. Hänen mukaansa nämä usein medioiksi ymmärtämämme asiat ovat pikemminkin välineitä, jotka toimivat mediassa. Ensimmäistä kertaa Crosbien kirjoituksiin törmättyäni tämä toteamus herätti mielenkiintoni. Vastavirtaan kulkeville on aina sija ajattelussani.
Crosbie rakentaa analogian viestintämedioiden ja kuljetusmedioiden välille. Hänen mukaansa on olemassa vain kolme kuljetusmediaa – maa, vesi ja taivas. Viestintämediat asettuvat rinnalle samassa järjestyksessä – interpersoonallinen media, massamedia ja uusi media.
Interpersoonallinen media ja massamedia ovat medioista vanhimpia ja ulottuvat esiteknologiselle ajalle. Interpersoonallisella medialla Crosbie tarkoittaa kahdenvälistä viestintää esimerkiksi puheen tai mediavälineen avulla tapahtuvaa viestintää, kuten kirjeitä, puhelinta ja sähköpostia.
Crosbien ajattelussa myös massamedian käsitteellä on totutusta poikkeava merkitys. Yleensä massamedialla tarkoitetaan teknologian avulla tapahtuvaa joukkoviestintää, mutta Crosbien mukaan tämä käsitys on väärä. Myös massamedia ulottuu esiteknologiselle ajalle – kuninkaiden ja heimojohtavien puheet ovat olleet esiteknologisen ajan massamediaa. Massamediassa toimivia välineitä ovat puolestaan kirjat, sanomalehdet, mainostaulut, elokuva, televisio ja webcastit.
Interpersoonallisen median ja massamedian ominaispiirteet ovat toisilleen vastakkaisia:
Interpersoonallisessa mediassa on mahdollista lähettää yksilöityjä viestejä mutta vain yhdelle henkilölle kerrallaan kun taas massamediassavoidaan lähettää viesti äärettömälle ihmisjoukolle mutta viestiä ei voi yksilöidä kullekin vastaanottajalle erikseen
Interpersoonallisessa mediassa jokaisella viestinnässä mukana olevalla on periaatteessa tasa-arvoinen valta viestittävään sisältöön. Tässä Crosbie ei ota huomioon yksilöiden välisiä valta-asetelmia, jotka vaikuttavat viestintän sisältöön ja kulkuun. Massamediassa yksittäisellä henkilöllä – viestin lähettäjällä – on valta viestinnän sisältöön.
Viestintämediana uuden median välttämättömänä ehtona on riittävän pitkälle kehittynyt teknologia, samoin kuten taivas kuljetusmediana vaatii teknisten välineiden, kuten lentokoneen tai vaikkapa kuumailmapallon käyttöä.
Uudessa mediassa yhdistyvät interpersoonallisen- sekä massamedian edut ilman niiden rajoituksia. Tästä johdetut uuden median ominaisuudet ovat:
- Yksilöityjä viestejä voidaan lähettää yhtäaikaisesti rajattomalle vastaanottajajoukolle
- Vastaanottajalla on valta viestinnän sisältöön
Mutta miten määritellä se uusi media, joka tarjoaa kuvatut edut? Crosbiella on tähän vastaus – lisäksi ihailtavan selkeä ja kuvaava (esimerkiksi aiemmin viitattu Yläkotola & Mehdin määritelmä ei avaudu ilman kymmenien sivujen selityksiä). Crosbien mukaan uudella medialla on neljä toisilleen sarjallisessa riippuvuussuhteessa olevaa ominaispiirrettä. Sarjallisuudella tarkoitetaan, että edellä oleva piirre on riippuvainen kaikista edeltävistä piirteistä.
Neljä uuden median peruspiirrettä ovat:
- Bittejä, ei atomeita
- Digitaalinen tavoitettavuus
- Kvanttihyppy kontrollivallan siirtymisessä kuluttajille
- Avointen, autonomisten järjestelmien voitto suljetuista järjestelmistä
Crosbien mukaan mikä tahansa uuden median kentällä tapahtuva toiminta tulee menestymään, jos siinä toteutetaan kaikkia neljä peruspiirrettä. Vastaavasti yritys tulee epäonnistumaan, jos toiminnassa on mukana vain yksi tai kaksi piirrettä.
Crosbien määritelmä avaa polkuja moniin suuntiin. Esimerkiksi tarkasteltaessa Internetin viimeaikaista kehitystä nähdään Crosbien periaatteeet toiminnassa varsin vakuuttavalla tavalla. Webservices-arkkitehtuurit, Podcasting Mozilla Firefox-verkkoselain ja sen Greasemonkey-lisäosa ja entistä tehokkaammat P2P-verkot.
Seuraavissa merkinnöissä otan Crosbien käytännönläheisen määritelmän ohjenuorakseni pohtiessani ilmiöitä ja mediavälineitä, jotka esiintyvät ja toimivat uudessa mediassa. Ylä-Kotolan ja Arain teoretisoinnit tulevat terästämään merkintöjäni.
Aukkokohtia Vin Crosbien määritelmässä ja muuta mietintää
Tietokone- ja videopelit ovat uutta mediaa, sillä ne ovat luonteeltaan täysin vallankumouksellisia: ne ovat pelejä, jotka kertovat tarinaa pelaajilleen. Silti ne (tai ainakin osa niistä) määrittyvät Crosbien kategorioissa selkeästi ”massamediaksi”, eivät ”uudeksi mediaksi”.
Uutta mediaa, sellaisena kuin sen itse käsitän, ovat selvästi myös esim. messengerit, sms ja mms, vaikka ovatkin Crosbien käsitteistössä osa ”interpersoonallista mediaa”, eivät siis hänen mukaansa ”uutta mediaa”.
Myös mobilisaatio ylipäätään jäi Crosbielta ainakin nopealla vilkaisulla koko lailla huomiotta. Kännykät ovat kuitenkin juuri se ihan viimeksi käynnistynyt suuri mullistus media-alalla. Tässä kohtaa Crosbiekaan ei voi huomauttaa: ”but it is only a vehicle of the new medium” sillä kyseinen vehe on muodostanut täysin uudenlaisen kommunikaation kentän, mobiilin ja jatkuvasti ihmistä läsnäolevan ja ihmisiä yhdistävän mediumin, joka kietoo sekä ”interpersoonallisen median”, ”massamedian” että ”uuden median” kuoriinsa.
Massamediat, esimerkkinä MTV3, luovat täysin samalla massamediatuotannon ideologialla ja motiivipohjalla uuden median palveluja, jotka voivat näennäisesti olla osa täysin uudenlaista mediatuotannon tapaa, mutta esirippua raottamalla ne voivatkin paljastua vain massamediatuotannon sivutuotteiksi – ts. massamediatuotantoyhtiö jo läsnäolollaan korruptoi uuden median massamediaksi. Crosbyn määrittelemä ”uusi media” voidaan siis helposti määritellä myös ”massamediaksi”, mikäli sillä vain on kohderyhmä, joka käyttäytyy odotetusti. Tarkempaa käsittelyä varten koko aiheeseen pitäisi paneutua enemmän markkinatalouden näkökulmasta. Kukahan sen tekisi?
Lyhyt väli-aihe-ehdotus: ”Kaikki pelaa!”
Kysehän voi tässäkin olla massamedialle luontaisesta ilmiöstä. Kaikkihan katsoo Salkkarit.
Seuraavaa kohtaa Crosbien määrityksessä en oikein ymmärtänyt: ”The Mass Medium allows control over the content by only one person.” Ovathan kaikki sanomalehdet, iltapäivälehdet ja aikakauslehdetkin todella usean henkilön (ei suinkaan yhden henkilön) yhteistä tuotantoa, jossa jokaisella, haastateltavallakin, on mahdollisuus vaikuttaa lehden lopulliseen sisältöön. Lehdethän lukeutuvat päivänselväksi osaksi massamedian välineistöä (”vehicles within a mass medium”). Miksi siis esittää tällainen määritelmä ”massamediasta”, joka ei lainkaan vastaa todellisuutta? (Vai nussinko nyt väärää pilkkua?)
Tieto (information) on kulkenut aiemmin Vin Crosbien
mainitseman transportaatiomedian kautta ja nämä kaksi mediaa ovat siten olleet suorassa yhteydessä toisiinsa. Kehitys on kuitenkin vetänyt ne erilleen toisistaan jo kauan sitten, eikä niitä enää juurikaan pysty uskottavasti tai ainakaan järkevästi rinnastamaan toisiinsa.
Molemmat mediat (info ja transpo) toimivat itsenäisinä kokonaisuuksinaan ja ovat luonteeltaan nykyään jo hyvinkin erilaisia. Tietoliikenteen kehitystä ohjaavat digitalisaatio, verkottuminen ja mobilisaatio. Henkilö- ja tavaraliikenteen kehittymistä ohjaa nykypäivänä lähinnä öljyn hinta. Ns. tietoyhteiskuntaa rakennetaan kaikkialla ja kaikkialle, eikä niin monimuotoista ja monimutkaista kehitysprosessia voida lähteä täysin perusteetta rinnastamaan pelkkään henkilö- ja tavaraliikenteen kehittymiseen.
Koko rinnastus syö pohjaa Vin Crosbien määritelmältä, sillä hauras analogia vaikuttaa heppoisesti tekaistulta tukipilarilta löyhälle määritelmälle.
Rinnastus oli kuitenkin siinä määrin mielenkiintoinen, että en aio päästää sitä käsistäni näin vähällä käsittelyllä. Mielestäni nykyinen kehityssuunta (informaatiomedian julmettu kehitys) on juuri luonteva seuraus sille, että transportaatiomedian teoreettinen rajoittuvuus yhteiskunnan kehityksen eteenpäinviemiseksi oli jo tiedostettu, mutta huomattiin että tietoa kyllä, sen sijaan, voidaan siirtää käytännössäkin reaaliajassa.
Toisin sanoen: ihminen olisi halunnut kehittää teleportin, mutta siihen kykenemättömänä (tai päästäkseen huomattavasti helpommalla) hän kehittikin telekommunikaation.
Vaikka emme voikaan kehittää teleporttia, haluamme vähintäänkin kokemuksen siitä millaiselta reaaliaikainen siirtyminen paikasta toiseen voisi tuntua. Jo nykyään käsite etäläsnäolo lähentelee luonteeltaan pikemminkin rahvaanomaista kuin science fictionia. Mihin mediateknologiamme on siis kehittymässä?
Olen yrittänyt jo jonkin aikaa löytää sopivaa termiä sille kehitykselle, mikä on väistämätöntä seurausta
transportaatiokehityksen jatkumon päättymisestä.
Puhutaan tietoyhteiskunnasta, mutta eihän käsite tietoyhteiskunta kuvasta niitä arvoja ja tavoitteita, joita nykyinen kulttuurimme edustaa. Yhteiskuntammehan on, vastakohtana ”tiedolle”, hyvinkin materialistinen. Nykyään materialistiksi voidaan tosin luokitella Habbo Hotellin luksussviitin asukaskin, joten jollain tavalla ”tieto” vastakohtana ”materialle” viittaa kyllä oikeaan suuntaan.
Omasta mielestäni vaivumme ajatuksen tasolle, ideoiden maailmaan, mutta tällä ilmiöllä ei välttämättä ole mitään tekemistä minkään sortin ”ideoiden”, ”tiedon” tai edes ”yhteiskunnan” kanssa (aianakaan niissä merkityksissä kuin em. käsitteet on tähän saakka opittu tuntemaan).
Kiitokset yksityiskohtaisesta kommentistasi. Crosbien määritelmä, johon koitan kovasti tarttua natisee nyt liitoksissaan mutta koitan tällä vastakommentillani pelastaa mitä pelastettavissa on. Lisää keskustelua – olemmehan vasta alussa!
Kommenttisi ansaitsee pidemmänkin vastakommentin, mutta tähän väliin heitän muutaman vähemmän miettivistä vaativan tarkennuksen:
Aivan totta. Yleisöllä on kuitenkin taipumus käyttäytyä väärin ja massamediayhtiön todelliset kasvot paljastuvat.Ja koska uusmediatuotteiksi naamioidut massamediatuotteet eivät toteuta Crosbien neljästä uuden median perusperiaatteesta kuin
yhden tai kaksi kohtaa (1. Bittejä, ei atomeita sekä 2. Digitaalinen tavoitettavuus) on nämä mediatuotteet pitkällä aikavälillä tuomittuja kuolemaan. Voidaan sanoa että tällä hetkellä käynnissä on mediatalojen taistelu uuden median tuulimyllyjä vastaan kun totutut liiketoimintamallit yritetään saada säilytetyksi oikeusteitse, ala ylitehokkaat DRM-järjestelmät ja muutokset tekijänoikeuslakiin.
Tässä Crosbie varmastikin tarkoittaa oikeushenkilöä, yhteisöä, joka on massamediavälineen takana. Kyllähän lehtien ja TV-kanavien toimituskunta – tai takapiru istumassa rahakirstun päällä – varsin tiukasti pitää valtaa käsissään mitä ja miten heidän välineissään julkaissaan.
Missään tapauksessa en halua nostaa Crosbien määritelmää minkään dogmin asemaan, mutta se tuntuu luovan hedelmällisen pohjan tutkia ajassamme olevia ilmiöitä. Määritelmät tulevat ja menevät
”Tässä Crosbie varmastikin tarkoittaa oikeushenkilöä, yhteisöä, joka on massamediavälineen takana. Kyllähän lehtien ja TV-kanavien toimituskunta – tai takapiru istumassa rahakirstun päällä – varsin tiukasti pitää valtaa käsissään mitä ja miten heidän välineissään julkaistaan.”
Näin tämän jo itsekin, ja näin Crosbie varmasti myös asian perustelisikin. En vain suostu näkemään mitään yhteistä nykyisessä korruptoituneessa massamediatuotannossa ja kivikautisessa kansankokoontumisessa. Jälleen hauras analogia.
”Missään tapauksessa en halua nostaa Crosbien määritelmää minkään dogmin asemaan, mutta se tuntuu luovan hedelmällisen pohjan tutkia ajassamme olevia ilmiöitä. Määritelmät tulevat ja menevät.”
Juuri näinhän se on, kuten sanot. Oiva keskustelunavaus. Ja tämä Crosbien määritelmä oli sinulta aivan valtava löytö, katso mitä se on jo nyt saanut aikaan, meissä molemmissa.
Huomattavasti parempaa ainesta tarttua kuin Ylä-Kotolan jurraus.