Näin tämän jo itsekin, ja näin Crosbie varmasti myös asian perustelisikin. En vain suostu näkemään mitään yhteistä nykyisessä korruptoituneessa massamediatuotannossa ja kivikautisessa kansankokoontumisessa. Jälleen hauras analogia.

“Missään tapauksessa en halua nostaa Crosbien määritelmää minkään dogmin asemaan, mutta se tuntuu luovan hedelmällisen pohjan tutkia ajassamme olevia ilmiöitä. Määritelmät tulevat ja menevät.”

Juuri näinhän se on, kuten sanot. Oiva keskustelunavaus. Ja tämä Crosbien määritelmä oli sinulta aivan valtava löytö, katso mitä se on jo nyt saanut aikaan, meissä molemmissa. Huomattavasti parempaa ainesta tarttua kuin Ylä-Kotolan jurraus.

Kommenttisi ansaitsee pidemmänkin vastakommentin, mutta tähän väliin heitän muutaman vähemmän miettivistä vaativan tarkennuksen:

Massamediat, esimerkkinä MTV3, luovat täysin samalla massamediatuotannon ideologialla ja motiivipohjalla uuden median palveluja, jotka voivat näennäisesti olla osa täysin uudenlaista mediatuotannon tapaa, mutta esirippua raottamalla ne voivatkin paljastua vain massamediatuotannon sivutuotteiksi - ts. massamediatuotantoyhtiö jo läsnäolollaan korruptoi uuden median massamediaksi. Crosbyn määrittelemä “uusi media” voidaan siis helposti määritellä myös “massamediaksi”, mikäli sillä vain on kohderyhmä, joka käyttäytyy odotetusti.

Aivan totta. Yleisöllä on kuitenkin taipumus käyttäytyä väärin ja massamediayhtiön todelliset kasvot paljastuvat.Ja koska uusmediatuotteiksi naamioidut massamediatuotteet eivät toteuta Crosbien neljästä uuden median perusperiaatteesta kuin yhden tai kaksi kohtaa (1. Bittejä, ei atomeita sekä 2. Digitaalinen tavoitettavuus) on nämä mediatuotteet pitkällä aikavälillä tuomittuja kuolemaan. Voidaan sanoa että tällä hetkellä käynnissä on mediatalojen taistelu uuden median tuulimyllyjä vastaan kun totutut liiketoimintamallit yritetään saada säilytetyksi oikeusteitse, ala ylitehokkaat DRM-järjestelmät ja muutokset tekijänoikeuslakiin.

Seuraavaa kohtaa Crosbien määrityksessä en oikein ymmärtänyt: “The Mass Medium allows control over the content by only one person.” Ovathan kaikki sanomalehdet, iltapäivälehdet ja aikakauslehdetkin todella usean henkilön (ei suinkaan yhden henkilön) yhteistä tuotantoa, jossa jokaisella, haastateltavallakin, on mahdollisuus vaikuttaa lehden lopulliseen sisältöön. Lehdethän lukeutuvat päivänselväksi osaksi massamedian välineistöä (”vehicles within a mass medium”). Miksi siis esittää tällainen määritelmä “massamediasta”, joka ei lainkaan vastaa todellisuutta? (Vai nussinko nyt väärää pilkkua?)

Tässä Crosbie varmastikin tarkoittaa oikeushenkilöä, yhteisöä, joka on massamediavälineen takana. Kyllähän lehtien ja TV-kanavien toimituskunta - tai takapiru istumassa rahakirstun päällä - varsin tiukasti pitää valtaa käsissään mitä ja miten heidän välineissään julkaissaan.

Missään tapauksessa en halua nostaa Crosbien määritelmää minkään dogmin asemaan, mutta se tuntuu luovan hedelmällisen pohjan tutkia ajassamme olevia ilmiöitä. Määritelmät tulevat ja menevät

Tietokone- ja videopelit ovat uutta mediaa, sillä ne ovat luonteeltaan täysin vallankumouksellisia: ne ovat pelejä, jotka kertovat tarinaa pelaajilleen. Silti ne (tai ainakin osa niistä) määrittyvät Crosbien kategorioissa selkeästi “massamediaksi”, eivät “uudeksi mediaksi”.

Uutta mediaa, sellaisena kuin sen itse käsitän, ovat selvästi myös esim. messengerit, sms ja mms, vaikka ovatkin Crosbien käsitteistössä osa “interpersoonallista mediaa”, eivät siis hänen mukaansa “uutta mediaa”.

Myös mobilisaatio ylipäätään jäi Crosbielta ainakin nopealla vilkaisulla koko lailla huomiotta. Kännykät ovat kuitenkin juuri se ihan viimeksi käynnistynyt suuri mullistus media-alalla. Tässä kohtaa Crosbiekaan ei voi huomauttaa: “but it is only a vehicle of the new medium” sillä kyseinen vehe on muodostanut täysin uudenlaisen kommunikaation kentän, mobiilin ja jatkuvasti ihmistä läsnäolevan ja ihmisiä yhdistävän mediumin, joka kietoo sekä “interpersoonallisen median”, “massamedian” että “uuden median” kuoriinsa.

Massamediat, esimerkkinä MTV3, luovat täysin samalla massamediatuotannon ideologialla ja motiivipohjalla uuden median palveluja, jotka voivat näennäisesti olla osa täysin uudenlaista mediatuotannon tapaa, mutta esirippua raottamalla ne voivatkin paljastua vain massamediatuotannon sivutuotteiksi - ts. massamediatuotantoyhtiö jo läsnäolollaan korruptoi uuden median massamediaksi. Crosbyn määrittelemä “uusi media” voidaan siis helposti määritellä myös “massamediaksi”, mikäli sillä vain on kohderyhmä, joka käyttäytyy odotetusti. Tarkempaa käsittelyä varten koko aiheeseen pitäisi paneutua enemmän markkinatalouden näkökulmasta. Kukahan sen tekisi?

Lyhyt väli-aihe-ehdotus: “Kaikki pelaa!” Kysehän voi tässäkin olla massamedialle luontaisesta ilmiöstä. Kaikkihan katsoo Salkkarit.

Seuraavaa kohtaa Crosbien määrityksessä en oikein ymmärtänyt: “The Mass Medium allows control over the content by only one person.” Ovathan kaikki sanomalehdet, iltapäivälehdet ja aikakauslehdetkin todella usean henkilön (ei suinkaan yhden henkilön) yhteistä tuotantoa, jossa jokaisella, haastateltavallakin, on mahdollisuus vaikuttaa lehden lopulliseen sisältöön. Lehdethän lukeutuvat päivänselväksi osaksi massamedian välineistöä (”vehicles within a mass medium”). Miksi siis esittää tällainen määritelmä “massamediasta”, joka ei lainkaan vastaa todellisuutta? (Vai nussinko nyt väärää pilkkua?)

Tieto (information) on kulkenut aiemmin Vin Crosbien mainitseman transportaatiomedian kautta ja nämä kaksi mediaa ovat siten olleet suorassa yhteydessä toisiinsa. Kehitys on kuitenkin vetänyt ne erilleen toisistaan jo kauan sitten, eikä niitä enää juurikaan pysty uskottavasti tai ainakaan järkevästi rinnastamaan toisiinsa.

Molemmat mediat (info ja transpo) toimivat itsenäisinä kokonaisuuksinaan ja ovat luonteeltaan nykyään jo hyvinkin erilaisia. Tietoliikenteen kehitystä ohjaavat digitalisaatio, verkottuminen ja mobilisaatio. Henkilö- ja tavaraliikenteen kehittymistä ohjaa nykypäivänä lähinnä öljyn hinta. Ns. tietoyhteiskuntaa rakennetaan kaikkialla ja kaikkialle, eikä niin monimuotoista ja monimutkaista kehitysprosessia voida lähteä täysin perusteetta rinnastamaan pelkkään henkilö- ja tavaraliikenteen kehittymiseen.

Koko rinnastus syö pohjaa Vin Crosbien määritelmältä, sillä hauras analogia vaikuttaa heppoisesti tekaistulta tukipilarilta löyhälle määritelmälle. Rinnastus oli kuitenkin siinä määrin mielenkiintoinen, että en aio päästää sitä käsistäni näin vähällä käsittelyllä. Mielestäni nykyinen kehityssuunta (informaatiomedian julmettu kehitys) on juuri luonteva seuraus sille, että transportaatiomedian teoreettinen rajoittuvuus yhteiskunnan kehityksen eteenpäinviemiseksi oli jo tiedostettu, mutta huomattiin että tietoa kyllä, sen sijaan, voidaan siirtää käytännössäkin reaaliajassa.

Toisin sanoen: ihminen olisi halunnut kehittää teleportin, mutta siihen kykenemättömänä (tai päästäkseen huomattavasti helpommalla) hän kehittikin telekommunikaation.

Vaikka emme voikaan kehittää teleporttia, haluamme vähintäänkin kokemuksen siitä millaiselta reaaliaikainen siirtyminen paikasta toiseen voisi tuntua. Jo nykyään käsite etäläsnäolo lähentelee luonteeltaan pikemminkin rahvaanomaista kuin science fictionia. Mihin mediateknologiamme on siis kehittymässä?

Olen yrittänyt jo jonkin aikaa löytää sopivaa termiä sille kehitykselle, mikä on väistämätöntä seurausta transportaatiokehityksen jatkumon päättymisestä.

Puhutaan tietoyhteiskunnasta, mutta eihän käsite tietoyhteiskunta kuvasta niitä arvoja ja tavoitteita, joita nykyinen kulttuurimme edustaa. Yhteiskuntammehan on, vastakohtana “tiedolle”, hyvinkin materialistinen. Nykyään materialistiksi voidaan tosin luokitella Habbo Hotellin luksussviitin asukaskin, joten jollain tavalla “tieto” vastakohtana “materialle” viittaa kyllä oikeaan suuntaan. Omasta mielestäni vaivumme ajatuksen tasolle, ideoiden maailmaan, mutta tällä ilmiöllä ei välttämättä ole mitään tekemistä minkään sortin “ideoiden”, “tiedon” tai edes “yhteiskunnan” kanssa (aianakaan niissä merkityksissä kuin em. käsitteet on tähän saakka opittu tuntemaan).