Elinkeinoelämän keskusarkiston ELKA-arkistohaku on ylivoimaisesti vaikeakäyttöisin hakukäyttöliittymä mitä kymmenvuotisen webbielämäni aikana olen sattunut kohtaamaan. Arkistotietokantojen hakukäyttöliittymät näyttävät yleisestikin olevan kryptisyydessään omaa luokkaansa. Esimerkiksi kansallisen arkistolaitoksemme VAKKA-arkistohaku on kaltaiselleni googlettajalle täysin käsittämätön. On tietenkin hyvä muistaa, että vielä jokunen vuosi sitten arkistojen tutkimisen ei ollut edes mahdollista verkon välityksellä. Toivoa sopii, että käyttöliittymien kehittämiseen (tässä yhteydessä voi puhua korjaamisesta) löytyy resursseja.

Arkistojen sähköisillä hakumahdollisuuksilla pyritään parantamaan arkistotiedon käytettävyyttä. Sama tarkoitus on myös arkistokokonaisuuksien kuvailulla - jollei tiedä, mitä arkiston kätköistä löytyy, niin on mahdotonta ryhtyä etsimään jotain tiettyä asiakirjaa. Arkistojen kuvailutyö on vielä alkutaipaleella verrattuna esimerkiksi kirjastojen kehittyneisiin kuvailukäytäntöihin ja yksittäisen asiakirjan tasolle kuvailussa ei todennäköisesti päästä koskaan - ellei oteta arkistojen käyttäjiä avuksi.

Syksyn aikana arkistotoimen ja asiakirjahallinnan luennoilla istuskellessani olen kehitellyt mielessäni arkistohakukäyttöliittymää, jossa käyttäjillä olisi mahdollista luokitella aineistoa vapaavalintaisilla avainsanoilla - ala Furl. Hakumahdollisuudet olisi mahdollista ulottaa myös yksittäisen asiakirjan tasolle, jos käyttäjät voisivat luoda mielenkiintoisten asiakirjakokonaisuuksien sisälle 'dokumenttisurrogaatteja', asiakirjojen kuvauksia, joihin myös voisi liittää avainsanoja. En taida olla ajatuksissani aivan hakoteillä, sillä arkistoguru David Bearman esittää samansuuntaisia ideoita museoesineiden käyttäjälähtöistä kuvailua käsittelevässä artikkelissa, joka on julkaistu D-lib-verkkolehden syyskuun numerossa.