Suomen biblioblogosfääri herää
Kirjastoseuran puheenjohtaja Tarja Cronberg kommentoi bloginsa ensimmäisessä merkinnässä Hesarin Sunnuntaidebatti-palstalla julkaistun kirjoituksensa synnyttämää keskustelua. Ennen Cronbergin blogiin törmäämistä en ollut lukenut Cronbergin kirjastojen rahoitusta koskevaa puheenvuoroa aiemmin, vaikka Kirjastoseuran nettikeskusteluissa aihetta on puitu parin kirjoituksen verran, samoin Kirjastot.fi:n keskusteluissa. Lukaisin alkuperäisen kirjoituksen ja sen alle kertyneet kommentit. Kommenttien joukossa on joitain helmiä, joiden mielellään soisi kulkeutuvan kirjastojen päätäntävaltaisen väen käsiin:
Se voisi luoda ”kantaasiakas-systeemin” jossa saisi jäsenmaksulla(10-30 euroa/vuosi) erillaisia jäsenetuja ja kaikkein kovimmat lainaajat, joilla on vuodessa lainoja useita kymmeniä saisi siitä bonusetuja, esmes: alennusta Helsingin ja Turun Kirjamessuille, alennuksia kirjoista ja ennakkoilmoituksia ja posteja tulevista kirjoista ja kirjallisuustapahtumista niin kirjailijavierailuista kuin runoilloistakin kautta Helsingin – Vantaan – Espoon. Voisi myös ajatella sellaistakin järjestelmää, jossa klubilainen saisi ja pääsisi nopeammin uutuuksiin kiinni varauksilla ja voisi *ohittaa* ei maksavat asiakkaat sekä heille kuuluisi myös lainakaton rajan siirtäminen 50 lainaan/ asiakas!
nimim. Martin Eden
Miksi ei?
Ei tainnut Tarja innostua bloggaamisesta…
Aarg, mielestäni tuollainen kanta-asiakassysteemi on häpeällinen!
No se nyt ehkä vielä menisi yleisen populismin ja ihmisiin iskostetun keskenäänkilpailun kosiskeluna että saisi jotain alennuksia messuilla tm., mutta asiakkaiden usuttaminen kilpailemaan keskenään epätasa-arvoisista asemista (jonossa ohitteluun, rahallisiin alennuksiin) on ällöttävää.
Juuri tästä kirjastossa ei ole kysymys.
Heh, sainpas herätettyä asiasta keskustelua
En itsekään ole suoraan nimim. Martin Edenin esittämän kanta-asiakasjärjestelmän takana, mutta en suoralta kädeltä torjuisikaan ajatusta maksullisesta kirjastoasiakkuudesta. Esim. suositut uutuuskirjat, joita jonottaa yleensä n+1 ihmistä, voisi jakaa kahteen pooliin, joista toisesta saisi kovemmalla varausmaksulla (tai jollain vuosimaksulla) kirjan nopeasti ja toisessa poolissa jonotus toimisi niin kuin tähänkin asti. Näin väki, joka on valmis maksamaan kirjastopalveluista voisi tehdä niin.
Huh, itseäni inhottaa jo nyt HelMet-kirjastoissa perittävä varausmaksu 50 senttiä. Tietenkin sillä on monta tarkoitusta; toisaalta siirtää rahaa asiakkaan taskusta kirjaston taskuun ja toisaalta hillitä varaamista joka käynnistää kirjastolle raskaan logistinen prosessi. Se myös ajaa asiakkaat taloudellisin perustein epätasa-arvoiseen asemaan.
Koska hyllyssäkin olevaan materiaalin kohdistuvat ”kuljetuspyynnöt” tulkitaan HelMetissä varaukseksi, huonosti liikkumaan kykenevät ihmiset (yötyöläiset, vanhukset, lapset ja nuoret, kiireiset, huonojen yhteyksien alueella asuvat, pikkulasten vanhemmat tm.) joutuvat maksamaan kaikesta siitä kirjastopalvelusta jota näiden omat lähikirjastot eivät pysty tuottamaan.
Vuosimaksu olisi asiallisempi tapa, mutta toisaalta meillä on jo vuosimaksu ja se peritään kaikesta tulosta tai omaisuudesta. Sitä kutsutaan veroksi.
En sano että verotus on tosi hyvä tapa pyörittää yhteiskuntaa, mutta pitäytyen siinä olettamuksessa että rahaa yhteiskunnan pyörittämiseen tarvitaan, se lienee ihan hyvä tapa hankkia sitä. Vaihtoehto sille on sitten juuri erilaiset markkinatalouden mukaiset käyttömaksut, jäsenyydet ja muut, jolloin ihminen itse rakentaa itselleen haluamansa kaltaista osallisuutta tarjolla oleviin yhteiskuntiin.
Miten aina päädyn tälläiseen trans-kansalliseen heimo-ajatukseen? Olenko sittenkin neo-liberaali?
Nähdäkseni yleisen kirjaston (yleisemmin yleisen sektorin) verotukseen pohjaava rahoitusmalli on kiinteästi sidottu sen toiminta-ajatukseen. En näe miten nämä voisi erottaa.
Toki voidaan alkaa rakentaa jotain aivan muuta kuin yleinen kirjasto, mutta sitä ei sitten ole tietenkään syytä kutsua tuolla nimellä.
Onhan tällä lainaamis-alalla muitakin toimijoita, jotka ovat yleisen kirjaston välittömiä kilpailijoita ja joilla on erilaisia toiminta- ja rahoitusmalleja. Mainittakoot vaikkapa se aito, yhteiskunta kirjaimellisessä merkityksessään eli tuttavaverkostot. Sitten erilaiset organisaatioiden (seura, yritys, virasto, koulu, kaveripiiri) omat kirjastot, divarit, kirjakierrätys, videovuokraamot ja pelivuokraamot. Niinjuu anonyymi piratismi myös.
Mikään näistä ei nauti yleisen kirjaston erikoisasemasta, johon kuuluu esimerkiksi verovarojen saaminen ja lainausoikeus.
Huh, tulipa tekstiä, sanokaa te tuliko mitään asiaa?
Hetkonen, aihehan on ”Suomen blogosfääri herää”, ja emo-artikkelissa kerrotaan blogien kommentoinnista. Niin sehän tässä on kai aiheena eikä kirjastojen fyrkat (joka on se viitekehys, jossa tätä kirjastoblogeja käsittelevää keskustelusta keskustelemista käydään).
Okei, asiaan: juu suomalainen kirjastoalahan tuntuu olevan tottunut seurailemaan muutamaa web-forumia, varsinaisia kirjastoblogeja ei ole montaakaan. Blogilistassa on kyllä mainittu muutama sekä kirjastoala että kirjastot -luokissa. Täytyykin selailla noita!