Taustafilosofointia — Avokurssi, kolmas viikko.
Vaikka varauksin uskonkin ‘kaiken huonon olevan hyväksi’, kuten Steven Berlin Johnson teesinsä muotoilee, uskon myös perinteisen sivistyksen tarpeellisuuteen. Jos Johnsonin väite pitää paikkansa ja parjatut populaarikulttuurin tuotteet — kuten tietokonepelit — nostavat ihmisten älykkyystasoa, maailmanymmärrys ja historiantaju kehittynevät todennäköisesti parhaiten vanhanaikaisesti lukien.
Nykyään, kun kirjoja ja muita julkaisuja ilmestyy vuosittain valtavat määrät, uuden kirjallisuuden ja näissä teoksissa esitettävien väitteiden ympärillä käytävän keskustelun seuraaminen käy mahdottomaksi. Itse harrastelen jonkin verran talousasioita ja en minulle suodulla aivokapasiteetilla kykenisi käymään läpi esimerkiksi nykyisen talouskriisin arvailtujen syiden, pitkän aikavälin seurauksien ja elvytystoimien tarpeellisuuden ympärillä käytävää keskustelua.
Oma strategiani on ollut palata lukemisessani taaksepäin, katsomaan olisiko nyt kuumaakin kuumempia poliittisia kysymyksiä mietiskelty jo aiemmin.
Kuten jokainen lukion käynyt lienee, myös minä tutustuin pinnallisesti historian ja filosofian tunneilla valistusajan ajattelijoihin. Silloin kurssikirjojen välittämät ideat eivät herättäneet sen suurempia tunteita ja pistäneet miettimään omin aivoin pari-kolmesataa vuotta sitten esitettyjen ajatusten relevanssia nykypäivään. Nyt hieman vanhempana, Thomas Paine, Thomas Jefferson ja Benjamin Franklin iskevät Korkkarin tapaan kuin miljoona volttia! Lukiossa tosin muistini mukaan keskityttiin enemmän vanhan maailman valistusfilosofien ajatuksiin, kun taas itse olen huomannut ajautuneeni luvuissani merten taakse. Myöskään Chydeniusta,kotoperäistä valistusfilosofiamme, ei taidettu käsitellä lukiossa kovin kummoisesti — syytä olisi.
Valistusajan tapahtumat Englannin siirtokunnissa Uudella mantereella liittyvät kurssimme sisältöön mielenkiintoisella tavalla. Ilkka Tuomen kalvosetissä mainitaan Statute of Anne, Isossa Britanniassa 1710 voimaan tullut ensimmäinen tekijänoikeuslaki. Kustantajien ja kirjanpainajien pahaksi — mutta kenties lukevan yleisön hyväksi — Uuden maailman kirjapainoissa vähät välitettiin tekijänoikeuksista ja teosten suoja-ajoista (jotka Statute of Annen aikoihin olivat vielä järjellisen mittaiset). Painokoneet lauloivat ja valistusfilosofien ja muiden aikakauden kirjailijoiden teoksia kopioitiin ja myytiin surutta, myös takaisin Eurooppaan. Myös vanhalla mantereella toimi lukuisia kirjapainoja, jotka painoivat luvattomia kopioita esimerkiksi Ranskan ja Saksan markkinoille. Kirjassa The Rise of the Public in Enlightenment Europe on tästä valistusajan sivujuonteesta mielenkiintoinen kappale (Authorship as property: the rise of copyright , sivut 137-148). Luvattoman kopioinnin merkityksestä valistusajattelun leviämisestä voi esittää vain arvailuja, mutta sen vaikutus ei välttämättä ole ollut mitenkään vähäinen.
Edullinen kirjakin voi olla liian kallis, jos kaikki pennoset valuvat tarvehierarkian alimmille tasoille. Siksi kirjasto on niin nerokas keksintö. Stephen J. Dubner, toinen Freakonomics -kirjan kirjoittajista, kysyi blogissaan parisen vuotta sitten mielenkiintoisen kysymyksen: jos julkisia kirjastoja ei olisi keksitty, voisiko sellaisen perustaa nykypäivänä? Hän ja monet kirjoituksen kommentoijista — ja myös minä — uskovat, ettei kirjaston perustaminen tulisi nykyään kuuloonkaan, tekijänoikeusteollisuus pitäisi siitä huolen.
Periaatteessa tämän tilanteen edessä ollaan nyt, kun E-kirjojen aika näyttää olevan vihdoinkin tuloillaan. Muistan lukeneeni — en saa päähäni ikävä kyllä, mistä — että monet E-kirjoja julkaisevat kustantajat eivät salli kirjastojen lainata sähköisessä muodossa olevia teoksia. Lisäksi, vaikka kustantajat sallisivatkin kirjojensa lainaamisen, kopioinnin esto ja lainausajan rajoitus voi olla toteutettuna siten, ettei kirja toimi kuin harvoissa ja valituissa laitteissa.
Kaikkein vakavimman ongelman aiheuttaa aineiston omistusoikeuden pysyminen kustantajan käsissä. Kirjaston ulkoistetulle kokoelmalle (l. lisensoidulle aineistolle) käy kalpaten, jos kustantaja lakkaa olemasta.
Näistä kysymyksistä voisin kirjoittaa erillisen postauksen myöhemmin, että pysyn nyt edes etäisesti aiheessa…
Vielä jotain vapaasta sivistystyöstä. Kuten yleisten kirjastojen, myös vapaan sivistystyön idea on ylevä — antaa kaikille mahdollisuus kehittää itseään riippumatta ihmisen yhteiskunnallisesta asemasta tai formaalista koulutuksesta. Valistuksen ideaaleista ponnistava liike näyttää tosin hukanneen itsensä, kun opistojen tarjonnassa näyttää olevan kursseja astrologiasta alkaen. Varsin kauas ollaan tultu Nicolas de Condorcetin ajattelusta.
—
Tähän loppuun vielä kypsyttelyä vaativa ajatelma, nyt tästä en saa itsekään selvää. Tämän viikon tehtävässä (kyllä, olen myöhässä) pohditaan tekijänoikeuksia, siinä lienee hyvä sauma kehitellä tätä eteenpäin. Näyttää siltä, että sopimusteitse voitaisiin korjata jotain sellaista, mikä on lakeja säätämällä saatu rikki. Tästä seuraa, että tiedon vapauden kannalta suurin kysymys on se, mihin perinteeseen tiedon tuottaja itsensä asettaa. Vapaiden ohjelmien rakentajat näkevät itsensä osana tieteenteon perinnettä.Jo nyt vapaisiin ohjelmistoprojekteihin osallistuminen on uskottava ja kenties luotettavin tapa meritoitua tietojenkäsittelyn alalla. Miksei sama voisi toimia myös muissa tietoammateissa?
Olen samaa mieltä tuosta: ”Stephen J. Dubner, toinen Freakonomics -kirjan kirjoittajista, kysyi blogissaan parisen vuotta sitten mielenkiintoisen kysymyksen: jos julkisia kirjastoja ei olisi keksitty, voisiko sellaisen perustaa nykypäivänä?”
Siksi avoimuuden-ideaalin korostaminen ja esilletuonti on äärimmäisen tärkeää. Meidän tulee tehdä kaikkemme sen eteen, sillä muuten voi tuhlaututa koko tähänastisen ihmiskunnan suurin mahdollisuus itsensä kehittämiseen Internetin ja sosiaalisen median avulla. E-kirjoja tulisi käsitellä vähintään samoin kuin perinteisiä. Ei missään nimessä tiukempien tekijänoikeuksien ehdoilla. Tuo loputtoman rahantekemisen ideologia on muutenkin tekemässä ihmiskunnasta ja luonnosta selvää.
Minäkin kehtaan väittää, ettei kirjastojen perustaminen tulisi kuuloonkaan nykypäivänä. Tämä on todella herkullinen, kysymyksen muodossa esitetty ajatusharjoitus, jota itsekin esittelen sangen usein. Yleisen kirjaston ajatus on suorastaan pöyristyttävä, kenelle tulisi mieleenkään? Toivon ja uskon silti, että kirjastoinstituution perinteestä momenttia saanut rakennelma kantaa yli näiden epäyhteensopivien aikojen. Yhteensopivammista ajoista on jo ehkä jotain etiäisiä havaittavissa.
@matti ns. e-aineistojahan on kyllä kirjastoissa saatavilla, mutta niiden välittäminen on tosiaan sopimuksenvaraista, eikä tekijänoikeuslain poikkeuksen turvaamaa, kuten painetun aineiston välittäminen. Ja kaikkihan hyvin tietävät, että (etenkin yleisillä) kirjastoilla on neuvottelupöydässä valitettavan heppoiset asemat :\
[...] muistuttaa omassa kirjoituksessaan Kaukomieli-blogissaan ettei uudella mantereella immateriaalioikeu… pätkääkään ja sosialismissa ei tätä omaisuudensuojan muotoa myöskään kumarrella. Tuore ja [...]
@mace: Nyt törmäsin tuohon ”kirjastojen perustaminen ei tulisi kuuloonkaan” -väitteeseen uudessa muodossa tekijänoikeuspostauksessa mainitsemassani The Public Domain -kirjassa. Sama ‘ei tule kuuloonkaan’ -väite koskee myös nykymuotoista Internetiä:
[...] With the copyright lawyers in the room, you would end up designing something that looked like cable TV or Minitel. The Internet would never get off the ground. [...]
Olen huomannut, että kiusallisen paljon on jo sisäistänyt tällaisia ‘tekijänoikeusongelmia’. Hyviä ideoita tulee vähäteltyä perustuen epäilyihin käytännön vaikeuksista joko lupien ja oikeuksien suhteen tai sillä, että ‘ei sitä saa kannattamaan’. (Jälkimmäinen epäily taitaa olla edellisen it-kuplan haamu.)
Kun katsoo, mitä aikakausista on jäänyt historiaan, mitkä ovat ne nykyiset kulttuuriaarteet joita vaalitaan, niin ovathan ne aika älyttömiä hankkeita olleet lähes kaikki. Ajatellaanpa vaikka Eiffel-tornia. Ruma ja hyödytön, aikalaisten mielestä. Käsittämättömiä palatseja kuninkaiden pönkittämiseksi, palatseja joissa vain harva lopulta pääsi käymään ja yleensä se kuningaskin kuoli kesken projektin. Kirjastoja täynnä teoksia, joita säilyttämisen hetkellä vain harva ymmärtää. Gallerioita täynnä maalauksia joista julkistamisen hetkellä ei koskaan pidetä, ym. ym. Omasta ajastaan käsin on todella vaikea arvioida, mikä on tekemisen ja tavoittelun arvoista.
Ehkä pitäisi sellainen heuristiikka ainakin ottaa käyttöön, että pitkällä tähtäimellä laki- ja oikeusongelmista selviää, jos idea muuten saa tuulta alleen.