Viranomaisten tuottamien sisältöjen avaaminen on vireillä, mutta tie on niin pitkä ja hidas ja tavaraa ”vapautettavana” niin paljon, että merkittävissä määrin tuskin saadaan tuloksia aikaan muuten kuin showcase -meiningillä.

@tarmo mielenkiintoisia vilkaisuja kurssin ”verhon” taa, kiitos.

Olemme hankkeessa vääntäneet rahoittajan kanssa kättä jo pitkään siitä, että teokset voisi julkaista CC-lisenssillä, jolloin niiden avoimuus on taattu. Täyttää rahoittajan toiveen siitä, että sisällöt eivät jää tekijöidensä yksinoikeudeksi, mutta tekee myös teosten leviämisen todennäköisemmäksi.

Lisämutka matkassa on se, että esim. tämän AVO-kurssin toteutus tuolla Wikiopistossa on väkisinkin CC-lisenssillä Wikiopiston omistamaa, emmekä me edes voi sen tekijänoikeuksia enää antaa rahoittajalle. AVO-hankkeessa on siis aika hankala toimia näissä avoimissa verkostoissa. Mutta kädenvääntö jatkuu…

@Tero: Mietiskelin, tulisikohan valtion rahoittamassa oppimateriaalin tuotannossa se ongelma, ettei taholla, joka tuottaa ‘valtion piikkiin’ oppimateriaalia ole enää kannustetta tehdä aineistosta mahdollisimman laadukasta, kun palkka on joka tapauksessa taattu. Nykymallissa kustantajilla on kuitenkin motivaatio tehdä aineistoistaan mahdollisimman hyviä, että ne kävisivät kaupaksi (esim. lukioissa opettajat valitsevat kurssille jonkun tietyn kirjan toisen sijaan)

Mieleeni tuli Teron ajatuksen kirvoittamana, että OPH:n rahoittamanahan voisi toisaalta tehdä oppiaineistojen pohjan, l. sellaisen opetusaineiston perusversion, joka sitten laskettaisiin myös kaupallisen edelleenkäytön sallivalla lisenssillä liikkeelle — vieläpä niin, ettei kaupallisesti parannetun teoksen vapaa jakelu ole pakollista (CC Nimeä -tyyppinen lisenssi voisi tulla kyseseen) Tällöin kustantajien välillä säilyisi kilpailutilanne, kun ne voisivat jalostaa aineistoa eteenpäin, täydentäen aineistoa esim. lisensoimillaan kuvilla, parantamalla toimitustyön laatua jne. Myös epäkaupallisillla tahoilla olisi mahdollisuus kehittää aineistoa eteenpäin tai käyttää sitä sellaisenaan, jos perusaineisto koetaan riittävän hyväksi.

@Riitta: Minulla ei ole kokemusta kustannusmaailmasta, mutta tuo toteamasi pitää paikkansa silloin, kun teoksen luoja on luovuttanut kustantajalle vain julkaisuoikeudet, ja nekin vain määräajaksi (tämä lienee yleisintä, kuten sanoit). En tiedä, onko esimerkiksi Yhdysvalloissa kustannussopimuksissa (ollut) eri käytäntö, niin että tekijä on luovuttanut kaikki oikeudet, vai onko postauksessani mainitsemani Mises-instituutti neuvotellut erikseen jokaisen oikeudenomistajien kanssa luvan julkaista teos vapaasti verkossa. Tässä blogikirjoituksessa kerrotaan yksityiskohtaisesti instituutin julkaisutoiminnasta, mutta tuo seikka ei tule harmi kyllä esille.

Yleishyödylliset ja yhteisin varoin tehdyt teokset pitäisi ilman muuta olla myös kaikkien vapaasti kulutettavissa ja hyödynnettävissä. Mitä, jos valtio toimisikin näin? Maksaisi tekijöille palkan teoksen tekemisestä ja sen jälkeen se siirtyisi yhteiseksi hyväksi. Näin voisi tehdä esim. oppiaineistojen kanssa. Niistä maksetaan joka tapauksessa varsin suuria summia, joista suuri osa menee välikäsille. Jos nämä aineistot tuotteaisiin suoraan verkkoon avoimesti käytettäviksi, myös niiden tekokustannukset saattaisivat pienentyä huomattavasti.