Nämä AVO-kurssin tehtävät ovat vaarallisia. Viime viikolla jumahdin lukemaan päiväksi tehtävää sivunnutta kirjaa ja nyt eksyin taloustieteen puolelle, vaikka aiheena olikin Wikipedia ja Wikimedia-säätiön muut projektit. No, onneksi harhapolut kulkivat edes jollain tapaa samaan suuntaan tehtävänannon kanssa, sillä tällä kertaa päädyin lukemaan Elinor Ostromia — yhteiskuntatieteilijää, joka palkittiin tänä vuonna taloustieteen Nobelilla. Ostrom on tutkinut yhteisresurssien hallinnan problematiikkaa; siis sitä, kuinka yhteisessä käytössä olevia resursseja, kuten kasteluvettä, metsiä ja kalakantoja, voidaan käyttää kestävällä tavalla. Ostromin työ perustuu perinpohjaisiin kenttätutkimuksiin ja peliteoriaan — mutta näistä taustoista ei nyt sen enempää.
Sain kimmokkeen tutustua Ostromin työhön luettuani tämän viikon tehtäväaineistossa olleen The Hidden Order of Wikipedia -artikkelin (PDF), joka käsitteli yleisesti Wikipedian hallinnointikäytäntöjä ja erityisesti Featured Article -prosessia. Artikkelin kirjoittajat ovat tehneet havainnon, että fyysisten yhteisresurssien sekä Wikipedian kaltaisen resurssin hallinnassa on samoja piirteitä, ja Ostromin muotoilemat kahdeksan menestyksekkään yhteisresurssien hallinnan periaatetta selittävät myös Wikipediaa hallinnoivan yhteisön toimintaa. Nämä kahdeksan periaatetta ovat ( Governing of the Commons, 90—91) ja Wikipedia:
- Clearly defined boundaries. Individuals or households who have rights to withdraw resource units from the CPR must be clearly defined, as must the boundaries of the CPR itself.
- Rules regarding the appropriation and provision of common resources are adapted to local conditions;
- Collective-choice arrangements allow most resource appropriators to participate in the decision-making process;
- Effective monitoring by monitors who are part of or accountable to the appropriators;
- There is a scale of graduated sanctions for resource appropriators who violate community rules;
- Mechanisms of conflict resolution are cheap and of easy access;
- Minimal recognition of rights to organize. The rights of appropriators to devise their own institutions are not challenged by external govermental authorities
- In the case of larger common-pool resources: organization in the form of multiple layers of nested enterprises, with small local CPRs at the base level.
Tehtäväaineiston artikkelissa kahdeksasta periaatteesta käsitellään vain neljää; periaatteita kaksi (sääntöjen sovittaminen paikallisiin olosuhteisiin), kolme (resurssin hyödyntäjien mahdollisuus osallistua yhteiseen päätöksentekoon), neljä (rerussin valvonta ja valvojan asemassa olevien käyttäjien tilivelvollisuus muille käyttäjille) ja viisi (mahdollisuus ratkaista konfliktit nopeasti ja paikallisesti). Viegas, Wattenberg ja McKeon valitsevat nämä periaatteet sanojensa mukaan siksi, että tuntuivat sopivan luonnollimmin online-ympäristöön. Samalla he kuitenkin tähdentävät, että myös muita Ostromin periaatteita olisi syytä tutkia tulevaisuudessa. Vaikkei tässä nyt mitään tutkimusta tehdäkään, otin asiakseni tutkailla hieman, kuinka muut periaatteet näkyvät Wikimedia-säätiön projektien hallinnoinnissa.
Wikimedia-säätiön projekteissa resurssien rajat määrittyvät kunkin projektin tarkoituksen kautta. Tarkoitus antaa projektille fokuksen; mukaan liittyvä väki tietää, mihin toiminnassa pyritään. Wikimedian projekteista Wikipedian tarkoitus tuntuu parhaiten määritellyltä, kun taas Wikiversityn tarkoitusta — harmi kyllä — ei saa ilmaistua kovin lyhyesti.
Wikimedia-säätiön hallinnoimien projektien tuottamat resurssit ovat kaikkien lisenssiehtoja noudattavien käytettävissä. Tässä mielessä resurssia käyttävien joukkoa ei ole juurikaan rajattu. Yhteisö asettaa kuitenkin varsin yksityiskohtaiset ehdot niille, jotka haluavat käyttää resurssia tuottamalla projekteihin aineistoa. Aineistoa tuottavien käyttäjien joukko on näiden ehtojen rajaama.
Fyysistä yhteisresurssia hallinnoiva yhteisö voi Ostromin mukaan äärimmäisessä tapauksessa erottaa yhteydestään yhteisön normeja rikkoneen jäsenen, näin toimitaan myös Wikipediassa.
Yhteisön käytössä on eritasoisia rangaistuksia sääntörikkomusten varalta
Joskus sovittelu ja konfliktitilanteen rauhoittelu eivät riitä palauttamaan yhteisön tilaa normaaliksi. Ankarin Wikipedian yhteisön käytettävissä oleva rangaistus on edellä mainittu virallinen erottaminen määräajaksi tai pysyvästi. Erottamiseen johtaneet syyt ovat kirjavia; erotettujen jäsenten lista ei ole mitenkään mukavaa luettavaa. Erottamista lievempiä rangaistuksia ovat esimeriksi jonkin tietyn aihelueen artikkeleiden muokkauskielto tai ylläpitäjä-oikeuksien pidättäminen.
Monimutkaisimmat tai muulla tavoin ratkeamattomat tapaukset käsittelee erityinen välityslautakunta. Esimerkiksi tällä hetkellä englanninkielisen Wikipedian välityslautakunnan käsiteltävänä on mielenkiintoinen tapaus, jossa reilu tusina wikipedistiä koordinoi toimintaansa salaisen sähköpostilistan kautta. Osallisina on myös aivan kärkipään wikipedistejä — en nyt linkkaa heidän profiilejaan tähän, koska tilanne on vielä kesken.
Ulkopuolinen taho ei pyri vaikuttamaan yhteisön hallintotapaan
Wikimedia-projektien taustayhteisönä toimii Wikimedia-säätiö, mutta säätiön johtokunnalla ei ole valtaa vaikuttaa yhteisön tekemiin päätöksiin; ainakaan virallisesti.
Suurten yhteisresurssien hallinto on jaettu moneen kerrokseen
Wikimedia-projektit muodostavat omat hallintoalueensa. Lisäksi projekteista on olemassa maaversioita, joilla on omat, yhteisön itsensä päättämät toimielimet.
Wikimedia-säätiön edistämiä asioita ajaa yksittäisten maiden (tai muiden maantieteellisten alueiden, kuten USA:n osavaltioiden) tasolla paikallisjaostot, Suomen tapauksessa kuluvan vuoden kesäkuussa perustettu Wikimedia Suomi ry. Paikallisosastot eivät puutu wikimedian projektien sisäiseen hallintoon, tosin on todennäköistä että osastojen jäseninä toimii henkilöitä jotka toimivat esim. Wikipedian maaversion välityslautakunnassa tai muutoin ovat aktiiveja wikipedistejä.
Mikä vaikutus Wikimedian projekteilla ja vapaalla kulttuurilla yleensä voi olla koulutukseen?
Palaanpa nyt hallintoasioista lähemmäksi kurssimme varsinaista aihetta, avoimia oppiresursseja.
Vapaata kulttuuria edistävä työ — kuten kirjoittaminen Wikipediaan, kuvaaminen Wikimedia Commonsiin ja oppiaineistojen kasailu Wikiversityyn — epäilemättä vähentävät informaation keinotekoista niukkuutta. Mietin kuitenkin, onko informaation niukkuus välttämättä ollut itsensä kehittämisen reaalinen este kuitenkaan pitkään aikaan; ainakaan maissa, joissa on ollut edes auttavasti toimiva kirjastojärjestelmä tai opinhaluisilla on ollut mahdollisuus ostaa luettavakseen kirjoja, joko virallisia tai epävirallisia teitä?
Aika on todellinen niukkuushyödyke. Opiskelijan on käytettävä aikaa oppiakseen, opiskeli hän itseohjautuvasti tai formaalin koulutusjärjestelmän sisällä. Oppimistulosten varmentaminen kysyy aikaa; tämä on se resurssi, josta kilpaillaan julkisrahoitteisen koulutusjärjestelmän pääsykokeissa tai maksetaan tuntuvia kurssi ja/tai sertifiointimaksuja. Mietiskelin hieman, voitaisiinko oppimistulosten varmentamiseen käytettävissä olevaa resurssipoolia kasvattaa verkon keinoin.
Eräs vaihtoehto saattaisi olla vapaaehtoisuuteen perustuva verkosto, johon kuuluvat henkilöt maineellaan takaavat tietyn oppimistulosten tason. Maineeseen perustuva suositteluhan toimii esim. Linkedin-yhteisopalvelussa ja monissa kamppailulajeissa.
Verkostossa voisi olla useita tasoja, entisaikaisen kiltajärjestelmän tapaan, jolloin kaikkein osaavimpien henkilöiden aikaa voitaisiin säästää korkeampaa oppistatusta tavoittelevien henkilöiden arviointiin. Vapaat ohjelmistokehitysprojektit toimivat monessa suhteessa juuri näin, aloittelevat kehittäjät etsivät ja ratkaisevat pieniä bugeja, ehdotetuista korjauksista keskustellaan ja lopulta portinvartijana toimiva kokenut kehittäjä vie muutokset projektin koodiin. Ratkaisevana erona oppimistuloksia varmentavan verkoston ja avoimen koodin kehittäjäyhteisön välillä näkisin kuitenkin sen, etteivät ylemmillä tasoilla olevat konkreettisesti hyödy avuliaisuudestaan, kun taas aloittelevan kehittäjän bugiraportin ja koodikorjauksen ruotimisesta hyötyy koko kehittäjäyhteisö, suuria guruja myöten.
On hankala sanoa voisiko oppimistuloksia varmentava verkosto toimia muulla tavoin, kuin velvoittamalla verkostolta luottamuksen saaneet henkilöt (l. joista verkosto on mennyt takuuseen arvioituaan oppimistulokset) tekemään työtä verkoston hyväksi, jottei verkoston jäsenten välisestä luottamuksesta muodostuva yhteisresurssi tulisi riistetyksi. Vipassana-kurssit toimivat periaatteessa näin, kurssit ovat osallistujilleen ilmaisia mutta kurssin läpikäydeiden oletetaan osallistuvan myöhempien kurssien järjestämiseen talkoolaisena ja rahalahjoituksin.
—
Tulipas tästä jälleen varsinaista tajunnanvirtaa. Onneksi seuraavien viikkojen tehtävät ovat luonteeltaan sellaisia, ettei kovin suuria kiemuroita voi tehdä.
