Kun olin pieni, isäni auttoi minua nauhoittamaan höpinöitäni C-kasetille. Näitä kasetteja lienee vielä jossain tallessa -- ehkä minun olisi hyvä digitoida kasetit pian, kun toimivia kasettinauhureita on vielä löydettävissä kohtuullisella vaivalla. Lukion loppupuolella väsäilin kaverini kanssa lyhyen kuunnelman, jonka soitimme koulumme keskusradiossa päivänä, jolloin lukiota oli jäljellä kaksi kuukautta. Lukiossamme oli perinteenä viettää tuona päivänä 1960-luku henkistä teemapäivää; kuunnelman tuli olla siis aiheeltaan 1960-lukua liippaava. Teimme ohjelmaan juonnot ja maustoimme sitä 60-luvulta peräisin olevilla sampleilla; jotka olivat luvattomia, täytyy myöntää. Sittemmin en ole juuri harrastanut äänenkäsittelyä.

AVO-kurssin harjoituspodcast olikin mainio syy kokeilla, josko saisin vanhoilla Cool Edit -opeilla kasattua jonkinmoisen äänitallenteen. Tallensin puheosuudet MP3-soittimeni sanelintoiminnolla (Sansa Clip+, suosittelen lämpimästi -- edullinen ja monipuolinen soitin) ja ympäristöäänet löysin Freesound-ääninäytepankista, joka sisältää ainoastaan Creative Commons-lisensoituja ääninäytteitä. Editointiin kului jokunen tunti, tosin suurin osa ajasta taisi palaa Audacityn eri toimintojen kanssa värkkäilyyn. Audacityn toimintalogiikka muistutti hyvin paljon 1990-luvun lopun CoolEditiä, joten ohjelma tuntui tutulta vaikken sitä aiemmin ollutkaan käyttänyt.

AVO-kurssi - Pirunlinna (MP3)

Podcastin tekeminen oli mukavaa. En tiedä miksi, mutta äänen käsittely tuntui vaativan mielikuvitukselta ja ajattelulta jotain samaa kuin kuvankäsittely tai perinteinen pimiötyöskentely. Ehdottomasti vaikeinta hommassa oli hitaasti puhuminen

Huomasin käyttäneeni väärää nimeä Kalle Holmbergin Kalevala-henkisestä minisarjasta. Sarjan nimi on Rauta-aika -- ei Rautakausi, kuten podcastissa sanon.