Väliasemalla — kritiikkiä, palautetta, pohdintaa
AVO-kurssi lähenee loppuaan. Kuluvan viikon perjantaina on päätöswebinaari, joka muodollisesti päättää tämän kurssin. Toivottavasti pääsen paikalle!
Kurssi on ollut varsin työläs. Etenkin alkupään tehtäviin paloi paljon aikaa. Olin kuitenkin päättänyt, että sinnittelen kurssista läpi — oli mikä oli. Kuinka voisin vaatia toisilta sellaista, mihin en itse kykene? ’Eat your own dogfood’, kuten sanotaan. Muut vapaa-ajan puuhastelut saivat jäädä kurssin alkupään ajalta väliin.
Liekö alun työläys syynä vai mikä, mutta kurssilla käynyt kato on ollut kova. Meitä loppuun asti sinnitelleitä näyttäisi olevan noin yhden käden sormilla laskettava määrä, pieni joukko reippaasta kolmestakymmenestä osallistujalistalle itsensä lisänneestä. Tämä lienee luonnollista, kun kurssiin ei sitouta oikeastaan mikään muu tekijä, kuin oma tahto. Siinä vaiheessa, jos aikataulut kaatuvat töissä niskaan, sairastuu ja on paljon muita velvollisuuksia, harrastukset usein jäävät. Harrastushan tämä omaksi iloksi opiskelukin on, näin periaatteessa.
Blogikommentoinnista voisi tehdä osan viikkotehtäviä, samalla kun (alkupään) tehtäviä vähän yksinkertaistaisi. Nyt blogeissa käytävä keskustelu jäi ainakin omalta osaltani hävettävän vähälle. Sääli, sillä kurssiblogien taso oli varsin hyvä ja postaukset olisivat kyllä ansainneet enemmän keskustelua. Kommentointiaktiivisuudesta täytyy antaa erityiskiitos Terolle!
Toivoin oppivani kurssin myötä ajanhallintaa ja tulevani nopeammaksi kirjoittajaksi. Päätin, että asetan itselleni aikarajan, jossa minun tulee saada viikotehtävät valmiiksi. Näin ei käynyt, vaan aikarajat hajosivat heti ensimmäisellä viikolla. Loppupäässä, käytännön tehtävien parissa aikarajan noudattaminen sujui helpommin, kun kuvan- ja äänenkäsittelyyn ei pala niin paljon aikaa kuin kirjoittamiseen. Kirjoitusnopeuteni kyllä parani; kirjoitusnopeudella on tarkoita sitä, kuinka nopeasti saan hakattua näppäimistöä, vaan sitä, kuinka nopeasti saan jäsenneltyä ajatukseni jollain tapaa koherenttiin muotoon.
Mikäli tämä kurssi järjestetään myöhemmin, alkupään raskaiden bloggaustehtävien sijaan voisi kokeilla esim. Cmaptools tai muuta samantyyppistä työskentelyä avoimen oppimateriaalien taustateorioihin ja -ilmiöihin niittyen. Käsitekarttatyökalujen käyttö vähentäisi kirjoittamiseen palavaa aikaa, mutta kuitenkin tekisi välttämättömäksi miettiä, mitkä historialliset perinteet ja nykypäivän ilmiöt liittyvät avoimiin oppimateriaaleihin.
Blogikommentointi voisi tosiaan olla ”pakollinen” osa viikkotehtäviä. Toisaalta nyt kommentit hajaantuvat eri blogien kommenttiosastoihin, joten voisiko jokin keskitetty foorumi toimia tähän tarkoitukseen? Tai sitten voisi vielä imaista FriendFeediin itse blogisyötteiden lisäksi myös kaikkien blogien kommenttisyötteet… FriendFeedinkin kommentointia voisi hyödyntää…
Friendfeed auttoi huomattavasti blogikirjoitusten seuraamista. Blogit olivat mielestäni hyvin korkeatasoisia ja mielenkiitoisia ja tukivat oppimista erinomaisesti. Tehtävät olivat hyviä, vaikkakin työläitä. Blogien ansiosta pystyi koko ajan reflektoimaan sitä, miten toiset olivat tehtäviin vastanneet ja ne ymmärtäneet. Oli paljon helpompaa itse ruveta tehtäviä tekemään ja välillä jopa sai hyviä malleja tehtävien tekemiseen. Sosiaalinen media antaa oppimiselle loistavia mahdollisuuksia!
Friendfeediä ei tosiaan itsellänikään ole tullut käytettyä täysipainoisesti. Pitäisikin tutustua sen kommentointipuoleen, l. saisiko Friendfeedin kautta kirjoitetut kommentit jollain keinolla näkymään myös alkuperäisen tekstin yhteydessä blogissa. Monestihan kirjoituksesta syntyvä keskustelu on arvokkaampaa kuin alkuperäinen kirjoitus, joten olisi mukava jos keskustelun saisi jemmaan myös blogiin.
Blogit toimivat kyllä hyvin ’oppimisympäristönä’ (en itse oikein pidä tuosta oppimisympäristö-sanasta, kun siitä tulee välittömästi mieleen WebCT:n ja Blackboardin tyyppiset aidatut hiekkalaatikot). Voisikin tässä ottaa pähkäiltäväksi, voisiko blogien oppimiskäyttömahdollisuuksia parantaa jollain lisäominaisuudella. Hmmhmm