Uusi kirja
Viikko sitten päättyneiden CES-messujen jälkitunnelmissa kuhistaan, että alkaneen vuoden aikana e-kirjat tulevat lyömään lopullisesti läpi. Nähtäväksi jää käykö näin — Stetson-Harrison -tuntumalla sanoisin, että 2010 saattaa hyvinkin olla vuosi, jolloin myös muualla kuin Yhdysvalloissa (jossa on jo Kindle) edelläkävijäkäyttäjät tarttuvat e-kirjaan. Vuosina 2012-2013 voisi olla sitten suuren yleisön aika.
Niin tai näin, CES-messuilla julkaistiin liuta lukulaitteita ja niihin liittyvää teknologiaa, kuten myöskin tablet-tyyppisiä tietokoneita, jotka todennäköisesti tulevat kilpailemaan samoista markkinoista varsinaisten lukulaitteiden kanssa. Jotkut arvelevat, että pidemmän päälle tablet-tietokoneet ja muut yleiskäyttöiset laitteet tulevat jäämään kisassa voittajaksi.
Tällä hetkellä suurin ongelma ei ole niinkään yleiskäyttöisten laitteiden akkukesto tai prosessoriteho, vaan näyttö; lukemisen kannalta kaikkein olennaisin osa. Tavanomaiset puhelimista ja tietokoneista löytyvät LCD-näytöt eivät sovellu kovinkaan hyvin käytättäväksi kirkkaassa ulkoilmassa ja tekstin terävyydessäkin on joskus parantamisen varaa.
Voi olla että rasittuneet silmät saavat kohta armahduksen, sillä CES-messuilla esiteltiin ensimmäiset yleiskäyttöiset laitteet (ja laskettiin liikkeelle huhuja useista muista laitteista), joissa käytetään luettavuudeltaan samantapaista näyttöä kuin varsinaisissa e-kirjojen lukulaitteissa on. Näyttökeksinnön takana on PixelQi-niminen yhtiö, jota luotsaa One Laptop per Child -projektin äiti ja optoelektroniikkaguru Mary Lou Jepsen. PixelQi-näytöt vaikuttavat ainakin kuvien perusteella olevan immuuneja kirkkaalle auringonvalolle — samaan tapaan kuin varsinainen e-paperi — toimien kuitenkin myös tavanomaisena, värejä ja liikkuvaa kuvaa toistavana näyttönä.
Uskon Jepsenin olevan oikeassa todetessaan:”Pixel Qi has a belief on the future of the computing – it’s not about the CPU or the OS – It is about the screen.”. Paperikirjan ja lehtien massamarkkinoiden hidas kuolema alkaa, kun luettavuudeltaan paperia muistuttavat näytöt otetaan käyttöön kuluttajaelektroniikassa. Paperi julkaisualustana tullee liittymään vinyylilevyjen ja filmivalokuvauksen seuraan, harrastajien intohimon kohteeksi. Luksustuotteeksi?
Miksipä mietin näitä?
Jokunen päivä sitten Amazon toimitti minulle painavan lähetyksen. Järkälemäisessä paketissa oli syksyllä tilaamani Carl Jungin Punainen kirja. En voi sanoa tuntevani Jungin analyyttistä psykologiaa juuri lainkaan, vaan jonkinasteisesta bibliofiliasta kärsivänä hankin kirjan taideteoksena 
Kirja on kaunis katsella, sen paperi on paksua ja painojälki on niin hyvää, kuin se suinkin voi olla. Kyseessä on siis yksi-yhteen kopio hieman keskiaikaista käsikirjoitusta muistuttavasta alkuperäisteoksesta, täydennettynä englanninkielisellä käännöksellä.
Olen nyt alkuperäistekstin (tai minun näkökulmastani, tekstikuvien) ihastelun ohessa lukenut myös käännöstä, jonka pääasiallisinta lukijakuntaa lienevät Jung-tutkijat ja analyyttistä psykologiaa soveltavat terapeutit. Selaillessani kirjajärkälettä aloin miettiä, voisiko englanninkielinen käännös palvella lukijakuntaasa paremmin, mikäli se olisi rinnakkaisjulkaistu e-kirjana, tai vielä paremmin hypertekstinä, Perseus-projektissa julkaistujen käsikirjoitusten tapaan. Valtavien foliosivujen selailu on kieltämättä meditatiivinen kokemus, mutta luulenpa tekstiin työkseen pureutuvien arvostavan enemmän tekstin haettavuutta ja käsiteltävyyttä. Tämän kirjan lukeminen vaatii telineen! Toivottavasti kirjan julkaisun mahdollistanut Philemon Foundation sekä julkaisija W. W. Norton & Company ymmärtävät tämän ja julkaisevat kirjan sähköisen version, ennen kuin joku innokas tutkija digikameroineen tarttuu toimeen ja vuotaa tekstin verkkoon. Kirjan julkaisussa on tehty niin valtava työ, että siihen panostaneiden soisi saavan vaivoistaan kunnon korvauksen.
