Blogini on ollut horroksessa jo puolitoista vuotta. Ensimmäinen merkintä kutakuinkin neljän vuoden takaa liittyi kognitiotieteen Connet-opetusverkoston Uudet mediat-kesäkurssiin. Olkoon nyt tämä AVO-kurssin esittelypostaus alku horroksesta heräämiselle. UM-kesäkurssi synnytti aikoinaan hyvän kirjoitusvireen, ehkäpä tällä kertaa käy samalla tavoin.

Tähän asti olen kirjoitellut blogiani anonyyminä, vaikkakin nimeni on voinut selvittää varsin helposti blogiin johtavien linkkien kautta. Tulkoon tähän tapaan nyt muutos, sillä jos kerran lähettelen deliin linkkejä omalla nimelläni, niin miksipä en nimelläni voisi esiintyä myös pidempien kirjoituksieni takana. Ovathan nämä nyt sentään suuremman harkinnan tuotetta, kuin hetken mielijohteesta Deliin tallennetut linkit.

Siis -- tätä blogia pitää Matti Lassila, ei suurlähettiläs eikä espoolainen mainostoimistomies, vaan tamperelainen opiskelija, IT-sekatyöläinen Osuuskunta Sangessa ja toinen kirjastolaisille verkkotaitoja opettaneen 23asiaa-kurssin vetäjistä.

Osallistun Avokurssille saadakseni kokemusta yhtäaikaisen työnteon (ja omassa tapauksessani, tutkintoon johtavan opiskelun) sekä omaehtoisen opiskelun kuormittavuudesta, jotten itse verkkokursseja suunnitellessani tule vaatineeksi opiskelijoilta epäinhimillisiä suorituksia. Olen jonkin verran perehtynyt (verkko-)opiskelun kuormittavuuden arviointiin alan kirjallisuudesta, mutta käytännön kokemus lienee tässä paras opettaja. Olen kyllä aiemminkin osallistunut verkkokursseille -- esimerkiksi kognitiotiedettä olen opiskellut verkossa pitkän sivuaineen verran -- mutta nämä kurssit ovat pääosin olleet luonteeltaan erilaisia, muistuttaen enemmän perinteistä yliopisto-opiskelua videoluentoineen ja esseineen.

Perinteisillä kursseilla tiivein vaihe tahtoo olla yleensä kurssin loppupuolella, kun taas Avokurssi ja järjestämämme 23asiaa-kurssi vaativat osallistujiltaan jatkuvaa työskentelyä. Lisäksi perinteisilllä kursseilla syntyneet tekstit (tai muut kurssisuoritukseen vaaditut tuotokset) pysyvät yleensä vain kurssin opettajan tiedossa, kun taas avoimessa verkossa opiskellessa on uskallettava päästää välillä keskeneräiset ajatukset muiden arvioitavaksi. Nytpä kokeilen, pystynkö syksyn kiireissä tähän. Hieman pahaenteisesti ensimmäiset varsinaiset tehtäväpostaukset tulevat vasta huomisen puolella, päivän virallisesta palautuspäivästä myöhässä.