Päivitys 21.9: Lisätty hakukenttiin publisher ja tag -kentät sekä hakuesimerkki publisher -kenttään liittyen.

Heikki Poroilan blogikirjoitus Yhdestä luukusta merkityksettömyyteen on nostattanut melkoisen keskustelun siitä, mihin tiedonhaku ja sen perustana oleva luettelointi on menossa, kun kirjastojärjestelmissäkin ollaan siirtymässä Google-tyyppiseen 'yhden luukun hakuun'. Näin on tapahtumassa muun muassa kotikaupunkini Tampereen kirjastoissa - ja laajemmin koko Pirkanmaan alueella -- kun PIKI-verkkokirjasto vaihdetaan toimimaan Axiell Arena -järjestelmän päällä.

Tähän mennessä käydyn keskustelun ydinajatus lienee tiivistettävissä siihen, etteivät Arenan tyyppiset, Google-henkistä hakua ja selailua korostavat hakujärjestelmät mahdollista tarkkaa tiedonhakua, eikä niissä hyödynnetä täysipainoisesti kirjastodatan rakenteisuutta. Tämän vuoksi keskustelijoiden synkimpien näkemysten mukaan tarkka luettelointityö on menettämässä mielekkyytensä, kun on riittävää että haun tulokset ovat vähän sinne päin.

Voi hyvin olla, että joillekin tiedonhakijoille sinne päin -vastaukset ovat riittävän hyviä ja yhden luukun haku palvelee heitä hyvin. Kirjastonkäyttäjiä on kuitenkin monenlaisia ja siksi toivoisi, että rinnalla säilytettäisiin myös perinteinen tarkka haku yksityiskohtaisine rajausmahdollisuuksineen.

Arenan tapauksessa tilanne ei ole kuitenkaan aivan lohduton, vaikka järjestelmätoimittaja ei jostain kumman syystä toteuttaisikaan selaushaun rinnalle perinteistä hakukäyttöliittymää. Pitäisin tätä kummallisena siksi, että Arenan tapauksessa kyseessä olisi vain käyttöliittymätyöstä -- taustajärjestelmä taipuu nimittäin jos jonkinlaisiin käyttötapoihin.

Arenan esittelymateriaalista[PDF] käy ilmi, että järjestelmä on rakennettu vapaata koodia olevan Apache Solr -fasettihakumoottorin päälle. Tarkkanäköinen Solarin tunteva tiedonhakija huomaa kyllä tämän myös Arenan URL-rakenteista.

Sain ajatuksen kokeilla, josko kotikirjastossani testikäytössä olevassa Arenassa toimisivat myös muut kuin verkkokirjaston ohjedokumentissa mainitut hakuominaisuudet. Ilokseni huomasin, että hakulauseet ajetaan taustalla hyrräävään Solriin niitä suotta suodattamatta. Siispä -- tarkkaa hakukäyttöliittymää odotellessa tiedonhakija voi hyödyntää Solr-hakusyntaksia löytääkseen mitä hakee, eikä jotain vähän sinnepäin.

Seuraavaan olen koonnut tiivistetysti PIKI-verkkokirjaston Arenan (ja kentien myös muiden Arena-asennusten) hakukentät ja määrämuotoisten kenttien saamat arvot. Samalla kertoilen myös jotain Solr-hakusyntaksista.

Haun voi kohdistaa kenttään kirjoittamalla hakulaatikkoon kentännimi:hakusana.

Arenan hakukentät

Kenttä	Selite
author	tekijä
title	nimeke
mediaclass	aineistolaji
category	aineistokategoria
publicationyear	julkaisuvuosi
publisher	kustantaja
subject	asiasana
language	kieli
tag	avainsana, tagi
titleseries	sarja

Näistä kentistä määrämuotoisia ovat mediaclass, category ja language.

Määrämuotoiset kentät voivat saada seuraavia arvoja:

Mediaclass

Arvo	Selite
book	kirjat
cd	CD-levyt ja CD-ROM -levyt
sheetMusic	Nuotit, partituurit yms.
dvd	DVD, DVD-AUDIO ja DVD-ROM -levyt
video	Videokasetit
vinyl	Vinyylilevyt
cassette	C-kasetit ja muut ääninauhat
otherMaterial	Muu materiaali
microFilm	Mikrofilmit
periodical	Aikakaus- ja sanomalehdet, lehtileikkeet
map	Kartat
document	Monisteet, työpiirrustukset
blueray	Blu-ray -levyt
picture	Kuvat, diat
braille	Sokeainkirjoitus
internet	Verkkoaineisto

Category

Arvo	Selite
fictionCategory	Kaunokirjallisuus
nonFictionCategory	Tietokirjallisuus

Language

Language-kenttä voi saada minkä tahansa ISO 639-2 -listauksessa mainitun arvon

Hakuesimerkkejä

Seuraavaksi muutamia hakuesimerkkejä -- nämä voi siis kirjoittaa suoraan PIKI-verkkokirjaston (ja varmaan myös muiden Arena-verkkokirjastojen) pienenpieneen hakulaatikkoon.

Haetaan ennen toista maailmansotaa tai sen aikana julkaistut Viipurin kartat:

mediaclass:map subject:viipuri publicationyear:[* TO 1944]

Mitä suhteellisen tuoreita taloustieteen alan kirjoja löytyy kirjastosta

subject:taloustiede publicationyear:[2000 TO NOW]

Hmm, onkohan kirjastossa tarjolla amharankielistä kaunokirjallisuutta:

language:amh AND mediaclass:book AND category:fictionCategory

Hakusana saadaan täsmäytymään tarkasti, jos se laitetaan lainausmerkkien sisään. Sen sijaan, jos esimerkiksi nimen kirjoitusasu ei ole selvä, haku saadan täsmäämään myös sumeasti ~-merkillä. Tsaikowskin eri muotojen selättäminen käy vaikkapa seuraavasti:

author:Tsjaikovski~ author:Tchaikovsky~ author:Tsjaikovski~

Täsmäytyksen tarkkuutta voidaan säätää välillä 0 < n < 1. Esimerkiksi:

author:Tsjaikovski~0.7

Mitä löytyy saunaperinteestä:

subject:sauna~ AND subject:perinne

Mitähän mainio Terra Cognita -kustantamo on julkaissut parin viime vuoden aikana:

publisher:"Terra Cognita" AND publicationyear:[2009 TO NOW]

Nähtäväksi jää, toteuttaako Axiell Arenaan täsmällistä hakua helpottavan käyttöliittymän. Mikäli näin ei käy, yksi vaihtoehto on rakennella epävirallinen hakukäyttöliittymä Spotify Super Searchin tyyliin. Spotify on muutenkin tässä tapauksessa hyvä vertailukohta, sillä kuten uusissa yhden luukun kirjastojärjestelmissä, myös Spotifyn haun taustalla toimii hakumoottori, joka taipuu paljon monimutkaisempiin hakutapoihin kuin käyttäjille tarjottu hakulaatikko antaa ymmärtää.

Harrastin eilen luovaa lykkäämistä ja päädyin kasvatustieteiden väitöstilaisuuteen, sen sijaan että olisin alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti omistanut päivän varsinaisille opinnoilleni. Tarkastuksen alla oli Leena Mäkelän väitöskirja Verkkokurssi opetuksen ja oppimisen kompleksisena toimintatilana. Vastaväittäjän toteamus: "Väitöskirja edustaa terveellistä realismia!" luonnehtii mielestäni tilaisuutta kokonaisuutena hyvin.

Mäkelä kuvasi lektiossaan verkko-opetuksen visioiden ja käytännön toteutusten välistä ristiriitaa. Hän taisi mainita, että 1990-luvun lopun 'Etäopetus multimediaverkoissa - Kansallisen multimediaohjelma ETÃ"KAMU" -loppuraportissa maalailtiin kuvaa siitä, kuinka jo vuonna 2004 opetus on kautta koulutustasojen siirtynyt laajalti verkkoon, jossa opiskelijat toimivat 'itseohjautuvasti ja yhteistyössä'. ETÃ"KAMU-hankkeen raportti julkaistiin 1999, jolloin vuosituhannen vaihteen molemmin puolin vaivannut IT-huuma alkoi olla pahimmillaan; hurjat etäopetusvisiot taitavat olla noina vuosina kehitellyistä ajatuksista maltillisimmasta päästä.

Nyt vuonna 2010 verkko-opetus on vakiintunut osaksi oppilaitosten normaalia toimintaa. Mäkelä on epäilemättä oikeassa todetessaan, että 'opetuksen verkkoon siirtymä on jatkumo', ainakin oppilaitoksissa tapahtuvan verkko-opetuksen osalta. Mäkelän mukaan vakiintuneet opetus- ja oppimiskäytännöt ovat säilyneet verkossa ja usein opiskelijat olettavat opettajan noudattavan näitä käytäntöjä, vaikka opettaja mielellään kokeilisikin jotain muuta.

Mäkelän väitöstä kuunnellessani ymmärsin, että Mace ja minä olemme olleet kirjastoväen 23asiaa-verkkokursseja järjestäessämme perinteisiin täydennyskouluttajiin nähden etuoikeutetussa asemassa. Täydennyskoulutusorganisaatioista ja -oppilaitoksista ulkona olevina meidän ei ole tarvinnut pyristellä irti vakiintuneista käytännöistä, vaan olemme saaneet keksiä käytäntömme itse. Mitä opettajien sisäistämiin oppimisteorioihin tulee, varsinkin vuoden 2008 kurssia suunnitellessamme emme voineet sitoutua mihinkään oppimisteoriaan tai -malliin, sillä kumpikaan meistä ei tiennyt niistä juuri mitään, ainakaan tietoisesti :)

Nyt loppusuoralla olevaan toiseen 23asiaa-läpivientiin valmistautuessani lueskelin jonkin verran verkko-oppimista käsittelevää kirjallisuutta ja yllätyin, kuinka moni hatusta vetämämme idea löytyi nimettynä kirjojen ja kansien välistä.

Koin saman nyt Mäkelän väitöksen jälkeen. Vastaväittäjä mainitsi jossain puheenvuorossaan 'pedagogiset skriptit' ja Mäkelä totesi näiden skriptien merkityksen olevan kasvussa verkko-opetuksessa. Termi oli minulle uusi ja kävin selvittämään nettiyhteyden ääreen päästyäni, mistä oikein on kyse. Törmäsin resepteihin ja suunnittelumalleihin, asioihin joita me olemme käsitelleet kurssilla wikisuunnittelumallien muodossa. Sama idea, eri sovellusalue! Mielenkiintoisesti moni noista skripteistä ja suunnittelumalleista oli sellaisia, joita me olemme soveltaneet tietämättämme 23asiaa-kurssia käsikirjoittaessamme. Helpottavaa huomata, ettemme ole olleet aivan hakoteillä, vaikka suunnittelutyömme onkin ollut kaikkea muuta kuin teorialähtöistä :)

Mace on verrannut verkkokurssin suunnittelua ja vetämistä roolipelin johtamiseen. Mielestäni vertaus on osuva, sillä maailman, tarinoiden ja skenaarioiden luomista kurssikokonaisuuden ja yksittäisten tehtävien laatiminen on inspiroivimmillaan ollut.

Viikko sitten päättyneiden CES-messujen jälkitunnelmissa kuhistaan, että alkaneen vuoden aikana e-kirjat tulevat lyömään lopullisesti läpi. Nähtäväksi jää käykö näin -- Stetson-Harrison -tuntumalla sanoisin, että 2010 saattaa hyvinkin olla vuosi, jolloin myös muualla kuin Yhdysvalloissa (jossa on jo Kindle) edelläkävijäkäyttäjät tarttuvat e-kirjaan. Vuosina 2012-2013 voisi olla sitten suuren yleisön aika.

Niin tai näin, CES-messuilla julkaistiin liuta lukulaitteita ja niihin liittyvää teknologiaa, kuten myöskin tablet-tyyppisiä tietokoneita, jotka todennäköisesti tulevat kilpailemaan samoista markkinoista varsinaisten lukulaitteiden kanssa. Jotkut arvelevat, että pidemmän päälle tablet-tietokoneet ja muut yleiskäyttöiset laitteet tulevat jäämään kisassa voittajaksi.

Tällä hetkellä suurin ongelma ei ole niinkään yleiskäyttöisten laitteiden akkukesto tai prosessoriteho, vaan näyttö; lukemisen kannalta kaikkein olennaisin osa. Tavanomaiset puhelimista ja tietokoneista löytyvät LCD-näytöt eivät sovellu kovinkaan hyvin käytättäväksi kirkkaassa ulkoilmassa ja tekstin terävyydessäkin on joskus parantamisen varaa.

Voi olla että rasittuneet silmät saavat kohta armahduksen, sillä CES-messuilla esiteltiin ensimmäiset yleiskäyttöiset laitteet (ja laskettiin liikkeelle huhuja useista muista laitteista), joissa käytetään luettavuudeltaan samantapaista näyttöä kuin varsinaisissa e-kirjojen lukulaitteissa on. Näyttökeksinnön takana on PixelQi-niminen yhtiö, jota luotsaa One Laptop per Child -projektin äiti ja optoelektroniikkaguru Mary Lou Jepsen. PixelQi-näytöt vaikuttavat ainakin kuvien perusteella olevan immuuneja kirkkaalle auringonvalolle -- samaan tapaan kuin varsinainen e-paperi -- toimien kuitenkin myös tavanomaisena, värejä ja liikkuvaa kuvaa toistavana näyttönä.

Uskon Jepsenin olevan oikeassa todetessaan:"Pixel Qi has a belief on the future of the computing - it's not about the CPU or the OS - It is about the screen.". Paperikirjan ja lehtien massamarkkinoiden hidas kuolema alkaa, kun luettavuudeltaan paperia muistuttavat näytöt otetaan käyttöön kuluttajaelektroniikassa. Paperi julkaisualustana tullee liittymään vinyylilevyjen ja filmivalokuvauksen seuraan, harrastajien intohimon kohteeksi. Luksustuotteeksi?

Miksipä mietin näitä?

Jokunen päivä sitten Amazon toimitti minulle painavan lähetyksen. Järkälemäisessä paketissa oli syksyllä tilaamani Carl Jungin Punainen kirja. En voi sanoa tuntevani Jungin analyyttistä psykologiaa juuri lainkaan, vaan jonkinasteisesta bibliofiliasta kärsivänä hankin kirjan taideteoksena :) Kirja on kaunis katsella, sen paperi on paksua ja painojälki on niin hyvää, kuin se suinkin voi olla. Kyseessä on siis yksi-yhteen kopio hieman keskiaikaista käsikirjoitusta muistuttavasta alkuperäisteoksesta, täydennettynä englanninkielisellä käännöksellä.

Olen nyt alkuperäistekstin (tai minun näkökulmastani, tekstikuvien) ihastelun ohessa lukenut myös käännöstä, jonka pääasiallisinta lukijakuntaa lienevät Jung-tutkijat ja analyyttistä psykologiaa soveltavat terapeutit. Selaillessani kirjajärkälettä aloin miettiä, voisiko englanninkielinen käännös palvella lukijakuntaasa paremmin, mikäli se olisi rinnakkaisjulkaistu e-kirjana, tai vielä paremmin hypertekstinä, Perseus-projektissa julkaistujen käsikirjoitusten tapaan. Valtavien foliosivujen selailu on kieltämättä meditatiivinen kokemus, mutta luulenpa tekstiin työkseen pureutuvien arvostavan enemmän tekstin haettavuutta ja käsiteltävyyttä. Tämän kirjan lukeminen vaatii telineen! Toivottavasti kirjan julkaisun mahdollistanut Philemon Foundation sekä julkaisija W. W. Norton & Company ymmärtävät tämän ja julkaisevat kirjan sähköisen version, ennen kuin joku innokas tutkija digikameroineen tarttuu toimeen ja vuotaa tekstin verkkoon. Kirjan julkaisussa on tehty niin valtava työ, että siihen panostaneiden soisi saavan vaivoistaan kunnon korvauksen.

AVO-kurssi lähenee loppuaan. Kuluvan viikon perjantaina on päätöswebinaari, joka muodollisesti päättää tämän kurssin. Toivottavasti pääsen paikalle!

Kurssi on ollut varsin työläs. Etenkin alkupään tehtäviin paloi paljon aikaa. Olin kuitenkin päättänyt, että sinnittelen kurssista läpi -- oli mikä oli. Kuinka voisin vaatia toisilta sellaista, mihin en itse kykene? 'Eat your own dogfood', kuten sanotaan. Muut vapaa-ajan puuhastelut saivat jäädä kurssin alkupään ajalta väliin.

Liekö alun työläys syynä vai mikä, mutta kurssilla käynyt kato on ollut kova. Meitä loppuun asti sinnitelleitä näyttäisi olevan noin yhden käden sormilla laskettava määrä, pieni joukko reippaasta kolmestakymmenestä osallistujalistalle itsensä lisänneestä. Tämä lienee luonnollista, kun kurssiin ei sitouta oikeastaan mikään muu tekijä, kuin oma tahto. Siinä vaiheessa, jos aikataulut kaatuvat töissä niskaan, sairastuu ja on paljon muita velvollisuuksia, harrastukset usein jäävät. Harrastushan tämä omaksi iloksi opiskelukin on, näin periaatteessa.

Blogikommentoinnista voisi tehdä osan viikkotehtäviä, samalla kun (alkupään) tehtäviä vähän yksinkertaistaisi. Nyt blogeissa käytävä keskustelu jäi ainakin omalta osaltani hävettävän vähälle. Sääli, sillä kurssiblogien taso oli varsin hyvä ja postaukset olisivat kyllä ansainneet enemmän keskustelua. Kommentointiaktiivisuudesta täytyy antaa erityiskiitos Terolle!

Toivoin oppivani kurssin myötä ajanhallintaa ja tulevani nopeammaksi kirjoittajaksi. Päätin, että asetan itselleni aikarajan, jossa minun tulee saada viikotehtävät valmiiksi. Näin ei käynyt, vaan aikarajat hajosivat heti ensimmäisellä viikolla. Loppupäässä, käytännön tehtävien parissa aikarajan noudattaminen sujui helpommin, kun kuvan- ja äänenkäsittelyyn ei pala niin paljon aikaa kuin kirjoittamiseen. Kirjoitusnopeuteni kyllä parani; kirjoitusnopeudella on tarkoita sitä, kuinka nopeasti saan hakattua näppäimistöä, vaan sitä, kuinka nopeasti saan jäsenneltyä ajatukseni jollain tapaa koherenttiin muotoon.

Mikäli tämä kurssi järjestetään myöhemmin, alkupään raskaiden bloggaustehtävien sijaan voisi kokeilla esim. Cmaptools tai muuta samantyyppistä työskentelyä avoimen oppimateriaalien taustateorioihin ja -ilmiöihin niittyen. Käsitekarttatyökalujen käyttö vähentäisi kirjoittamiseen palavaa aikaa, mutta kuitenkin tekisi välttämättömäksi miettiä, mitkä historialliset perinteet ja nykypäivän ilmiöt liittyvät avoimiin oppimateriaaleihin.

Suomensin dotSub-palvelusta löytyneen konnektivismi-oppimisteoriaa esittelevän videon. Dotsub oli nautittavan helppokäyttöinen, tosin monimutkaisemmat käännöstyöt pitänee tehdä edelleen erityisellä tekstitysohjelmalla, jossa tekstitettävää videota voi katsoa työn aikana ja jossa kuvan ja tekstin synkronia voi muuttaa.

Tämän videon suomennoksessa oikaisin hieman mutkia ja tein käännöksen englanninkielisen tekstityksen pohjalta. Tekstitys ei ole sanatarkka, vaan pyrin välittämään ennemminkin videon idean, kuin olemaan alkuperäisille ilmauksille täysin uskollinen. Dotsubin etu on, että kuka tahansa palveluun kirjautunut voi korjata käännöksiä. Olkaa hyvä ja tehkää niin, jos huomaatte tekstityksessäni olevan jotain älyttömyyksia :)